Perjantain kahvihetkeen: takuuvarma omppupiirakka!

Minulle on tulossa tänään vanhaystävä kylään ja pohdin mitä ihmettä
hänelle voisin tarjota?

Kunnes silmiini osui netissä surffatessa Hellapoliisin ohje omenapiirakalle:
 http://www.hellapoliisi.fi/leivonnaiset/makeat-leivonnaiset/1097-omenapiirakka

Todella toimiva resepti jopa tällaiselle, joka ei ole hirveän kova "jauhopeukalo".
Itse tosin hieman muokkasin reseptiä ja pienensin mm. aineiden määrää, sillä
tein valmiiseen, pyöreään vuokaan oman omppupiirakkani!

Ja jos ette jaksa siirtyä sivulta toiselle, tässä vielä hänen ohjeensa:


Omenapiirakkaa pellillinen
4 munaa
3 dl sokeria
4,5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1,5 dl maitoa
1 dl ruokaöljyä TAI saman verran (=100 g) margariinia tai voita sulatettuna
omenoita viipaleina
sokeria
kanelia

Säädä uuni 225 asteeseen.

Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi, lisää keskenään sekoitetut kuivat aineet,
jonka jälkeen maito ja öljy.

Kaada taikina leivinpaperilla vuorattuun uunipeltiin, nosta päälle omenaviipaleita
(kotimaiset omenat voi leikata kuorineen, siemenkota poistettuna), ripottele pinnalle sokeria ja kanelia.

Paista uunin keskitasolla n. 15 minuuttia.

Tarjoa halutessasi lisäksi vaniljajäätelöä, vaniljakastiketta tai -vaahtoa.




Herrrrkullista viikonloppua! :)

Voihan salaatti!

Ihanaa perjantain myöhäisiltaa!

Istun sohvalla ja katson Kaappaus keittiössä sarjaa AVA:lta. Jakso käsittelee sitä miten tehdä sopiva määrä ruokaa perheelle, jotta sitä ei jäisi roskiin heitettäväksi. Valitettavasti itse syyllistyn joskus heittämään ruokaa roskiin (vaikka sitä kovasti vastaan olenkin), sillä usein huomaan, että edellisen päivän ruoka ei monesti maistu enään perheelle niin hyvin, kuin uunituoreena. Siispä olen todennut, että parempi tehdä kerralla syötävä määrä ruokaa.

Ohjelmaa katsoessa tulee mieleen myös se, että kuinka tärkeää olisi syödä päivittäin riittävästi vihanneksia,hedelmiä ja marjoja. Mutta kuinka kummallisesti se salaatin loihtiminen liian usein unohtuu? On vaikea välillä tajuta, että kuinka pienellä vaivalla ruoka näyttäisi houkuttelevammalta ja olisi terveellisempää.. Tekosyitä on helppo keksiä, siinä olen mestari:

- tuoreet ainekset vanhenevat nopeasti
- tiskiä tulee enemmän 
- rahaa menee enemmän
- aikaa kuluu enemmän
... tekosyy lista olisi varmaan loputon..

Mutta hyviä puolia sitten taas on myös roimasti ja niistä ehkä tärkein on se, että olo olisi varmasti paljon parempi kun ruokalista sisältäisi riittävästi tuoreita ainesosia.

Löytyy meiltä sentään jotain tuoretta, eikä tässä ole edes kaikki!

Siihen olen tyytyväinen, että lapsemme maistelevat innokkaasti ja ennakkoluulottomasti uusia makuja ja usein myös pitävät niistä. Noh, jospa ottaisin itseäni niskasta kiinni ja kokeilisin kuinka kauhistuttavan "hankalaa" ja "kallista" olisi tehdä päivittäin raikas salaatti perheellemme. Toinen kokeilu voisi olla se, millaisia ruokia tähteistä saa loihdittua. Näistä aiheista mahdollisesti postaus myöhemmin. :)

Tämän lyhyen pohdinnan jälkeen kömmin takaisin sohvan nurkkaan ja rentoudun, kotityöt saavat riittää tältä päivältä ja salaatin tekeminen saa odottaa huomiseen! (myönnetään, pyykit on vielä pakko laittaa kuivumaan..)

Rentouttavaa viikonloppua!

Elämäni ensimmäinen postaus!

Eihän tässä kauaa mennytkään, että sain aikaiseksi  vihdoinkin alkaa kirjoittamaan ensimmäistä postaustani.. Jotenkin kummasti tuntuu siltä, että päivät vain kiitävät ohi ja illalla kun painan pään tyynyyn, tulee se tunne kun muistan unohtaneeni jotain: ai niin se blogi..

Noh, mutta se siitä murehtimisesta, nythän istun tässä ruudun ääressä ja näppäilen tekstiä! Tosin tässä vieressä häärää yksi pieni alle vuoden ikäinen apuri, joka kovasti haluaisi myös kirjoittaa teille terveisensä.  Omien lapsien (2) lisäksi meillä on tällä hetkellä neljä hoitolasta. :) Joten älkää välittäkö jos välillä teksti tuntuu sekavalta, tämän pienen pätkän kirjoittaminen on vaatinut vain kymmenkunta keskeytystä..

Heti ensimmäiseen postaukseen ajattelin liittää muutaman kuvan asuntomessuilta Jyväskylästä. Pääsimme kahdestaan mieheni kanssa käymään messuilla, kiitos äitini joka katsoi lapsiamme messuilumme ajan. Viimeksihän pääsimme ihan kahdestaan käymään.. Synnytyslaitoksella?! :D

Ihanan värikäs! Useammassa kohteessa lastenhuoneeseen oli asennettu puolapuut tai kiipeilyseinä. Messukohde 4, Omatalo Uniikki.

Messuilla oli mukavaa ja päivä oli helteinen. Juomien ja ruokien hinnat olivat korkeat, 0,5l pullo kivennäisvettä maksoi 4 euroa! Päädyimme siis siihen tulokseen, että syömme vasta messualueen ulkopuolella, helteen vuoksi oli pakko silti juoda tuota hintavaa vettä..

Mielestäni lähes kaikissa messukohteissa oli samantyyppinen sisustus ja lähes poikkeuksetta jokaisessa oli olohuone ja keittiö avoin yläkertaan asti.

Tässä makuuhuoneessa oli ihanat värit. Messukohde 2, Cube 170.

Messuilta lähdimme hakemaan ideoita yläkerran remonttiimme, joten lähinnä keskityimme makuuhuoneiden,lastenhuoneiden, wc-tilojen ja kylpyhuoneiden tilaratkaisuihin ja sisustukseen.

Jotenkin nyt alkaa tuntumaan siltä, että keskittyminen blogin kirjoittamiseen herpaantuu, desibelit alkavat paukkua niin ettei omia ajatuksiaan kuule ja puhelin pirisee milloin kenelläkin, joten ehkä tämä riittänee ensimmäiseksi postaukseksi, hieman sekavaksi, mutta toivottavasti edes jotenkin tajuttavaksi.. :D

 Jospa seuraavan postauksen teen yön pikkutunteina, hiljaisuudessa.. :)

Rinkka selkään ja peukku pystyyn!

Päätimme poikaystävän kanssa hieman hullutella ja lähteä erilaiselle lomareissulle.
Alunperin heittoni liftaamisesta oli lähinnä vitsi, mutta viimeistään siinä vaiheessa
tajusin vitsistä tulleen totta, kun tepastelin erilaisia rinkkoja vertaillen kaupan käytäviä.
Tutkin litramääriä ja miten hyvin olkaimia saa säädettyä, mahtuuko vesipullot.. Oumai.

Mitä sittenottaa mukaan liftireissulle? No, mikäli tietää minne on menossa ja missä aikoo
yöpyä, on asia huomattavasti helpompaa kuin meillä oli. Tarkkaa päämäärää ei
nimittäin ollut olemassa, mutta numero ykkönen on ehdottomasti HUUMORINTAJU!

 Tässä kuitenkin pientä listaa konkreettisemmista asioista, joita meillä oli mukana:

- rinkka (50 ja 60 litraiset)
- teltta
- makuupussit
- sadetakit
- vaihtokengät (kevyemmät ja sellaiset, joilla pystyy talsia pitkääkin matkaa)
- alusvaatteita/sukkia
- kyypakkaus
- rakkolaastaria
- desinfiointipyyhkeitä
- sideharsoa
- buranaa
- muutamat topit/t-paidat
- pyykinpesujauhetta annospusseissa (käteviä, voi pestä vaikka käsin!)
- minikattila
- minipaistinpannu (supersöpö!)
- retkikeitin (no ei kyllä tarvittu :D)
- matkakirja (tajuttiin ostaa matkalla, säilyy muistot hyvin!)
- suomenkartta (tajuttiin tääki matkalla. Puhelimella uuvuttavaa selata karttoja pidemmän päälle)
- kolikoita (esim. pyykinpesuun leirintäalueilla oikein tarpeellisia!)
- takit
- pitkähihaiset
- matkalle soveltuvaa kosmetiikkaa ja pesuaineet (kannoin kyllä koko meikkipussini..)
- uikkarit ja pyyhkeet
- haarukka/veitsi/pullonavaaja/lusikka tsydeemi
- Puhelimien laturit 

..noh ja aika paljon kaikkea turhaa, joka huomattiin vasta matkalla turhaksi. Tietysti.

Lähtökuopissa!

Aloitettiin matkamme liftaamalla Turkuun. Jouduttiin odotella kyytiä vain 3 minuuttia! Aivan hullua,
en olisi kyllä uskonut, että Suomessa saa niin helposti kyytejä. Mukava pariskunta kyyditsi meitä ja
illalla löydettiin itsemme Ruissalon leirintäalueelta: http://www.visitturku.fi/ruissalo-camping_fi
Se kyllä hieman yllätti, että leirintäalueiden maksut olivat melko tyyriitä, vaikka oltiin telttailemassa.

Turussa viivyttiin vain yksi yö ja sen jälkeen jatkettiin matkaa Lappeenrantaan. Päästiin yhdellä
kyydillä (rekkakuskin) peräti 300km! Lappeenrannassa viivyttiin kaksi yötä, sillä kumpikaan
ei jaksanut ajatella teltan purkamista ja rinkan selkään heittämistä.. Oltiin aika poikki kaikesta
reissaamisesta ja haluttiin nauttia hieman nähtävyyksistäkin. Ja tietysti pelata minigolffia! Haha.
Päädyttiin Huhtinimen leirintäalueelle: http://www.huhtiniemi.com/joomla_fin/etusivuleiri
Voin kyllä suositella Lappeenrantaa! Oikein nättiä ja rusketuksen sai hyvin pintaan parin tunnin
miniristeilyllä.

Suomalaiset lähtevät mielestäni aivan liian usein hirveän kauas lomille. Toki ulkomailla on enemmän
nähtävää, mutta ei sovi unohtaa kotimaatakaan. Täältä löytyy yllättävän mielenkiintoisia kohteita,
kun jaksaa vain kierrellä ja katsella. Esimerkiksi Lappeenrannasta löytyvät hiekkaveistokset olisi
jokaisen ehdottomasti nähtävä, niin taitavaa jälkeä! Mutta koska puhelimissa oli lähes kokoajan
akut loppu ja en jaksanut raahata järkkäriä rinkassani, hiekkaveistoksista en saanut yhtään kuvaa.
Yhyy.

Lappeenrannasta suunnattiin Savonlinnaan, jonne kumpikin oli halunnut päästä jo jonkin aikaa.
Ensimmäisenä käytiin luonnollisesti syömässä torilla lörtsyt. Eli perinteiset savolaiset herkut, jotka
muistuttavat lihapiirakkaa, makeana tai suolaisena. Itse valitsin makean.

Savonlinnassa viivyttiin myöskin pari yötä, ja leirintäalue oli ehdottomasti paras siellä!
Kaikista ystävällisin henkilökunta ja kiva miljöö: http://asukas.savonlinnaseutu.fi/vuohim-ki-camping
Päätettiin, että sinne mennään kyllä uudestaankin. Aamusaunakin oli klo 8-10 ilmainen! Onko
parempaa tapaa aloittaa aamuaan, kuin käydä uimassa ja mennä sen jälkeen saunomaan? No ei.

Oltiin kunnon turisteja, joten käytiin myös tsekkaamassa Olavinlinnaa. Muistin jälleen, että
kärsin pienoisesta korkeanpaikankammosta.. Portaat torneihin olivat ahtaita, korkeita ja huteria.
Oi kun ihanaa.. No, mutta kannatti silti. Parempi puolisko tosin totesi, että: "Jahas, ei sua voi
sitte viedä ees syömään Tampereen näsinneulaan!". Sepä sääli.. hrrrrrrrr...

Olavinlinna, jee turisteilemassa!

Savonlinnassa käytiin myös yöelämässä, joka oli melko vaisua. Olisikohan kaikki opiskelijat lähteneet
kesäksi muille maille? No, kivaa oli kuitenkin. Mutta lopulta koitti aika palata kotiin ja niimpä
alettiin pakkailla kamoja kokoon ja purkaa telttaa. Liftattiin yllättävän nopeasti jälleen ja yhtäkkiä
oltiin jo Jyväskylässä! Kello oli kuitenkin jo niin paljon, että ei huvittanut lifatata yöllä, joten päätettiin
ottaa juna ja hurauttaa sillä kotiin. Se fiilis, kun istuttiin ravintolavaunussa kohti kotia!!

Yhteenvetona sanottakoon, että aivan älyttömän kiva reissu! Ja samalla tuli testattua myös sitä,
miten tuon herraseni kanssa jaksetaan toisiamme. Sitähän sanotaan, että remontit ja lomareissut
ovat suhteiden hyviä mittareita. Kertaakaan ei alkanut toisen naama kyllästyttää! Tai no,
puhun nyt ainakin omasta puolestani.. Tiedä sitten mitä mieltä tuo ukkeli oikeasti oli :D
Ei tullut edes yhtään "hullua" kyyditsiää liftatessa vastaan, ehkä vain hieman omalaatuisia muutama
kappale. Mutta kaikkihan me ollaan erilaisia ihmisiä, ja se on hienoa se.

Näppäimistöjen takaa

Ensimmäisessä postauksessamme voisimme hieman avata, keitä täällä kirjoittelee.

Itsehän olen se minimaalisessa vuokra-asunnossa majaileva J. Elämässäni on tapahtunut
viime aikoina paljon uutta. On uusi yritys ja on uusi poikaystävä. En tiedä kummasta olisin
enemmän innoissani! Mutta ehkä kuitenkin voiton vie tuo hurmaavat hymykuopat omaava
herra ihminen. Hänen kanssaan vietetystä ajasta kun ei tarvitse jatkuvasti raportoida muille,
eikä yhdessä vietetettyjen lounaiden kuittilappusia tarvitse kuljettaa hikiotsalla kolmannelle
osapuolelle. En myöskään usko, että verokarhu kovin helposti on häntä minulta oven takana
pois vaatimassa.

N on ollut elämässäni aina. Pieninä leikimme lähes joka viikonloppu yhdessä, vaikka asuimme
silloinkin eri kaupungeissa. N tietää likaisimmat salaisuuteni ja on nähnyt suurimmat luurankoni.
Riitaa meillä on harvoin. Mutta mikäli niin surkeasti pääsee käymään, että riitaa syntyy, koskee
se yleensä sitä, että kumpi kantaa radion "häntää" (johtoa) ja kumpi radiota.
Toivon, ettei suurempia yhteenottoja koskaan tulekaan.

Asumme noin reilun sadan kilometrin päässä toisistamme ja usein yhteydenpito jää. Vaikkakin silloin,
kun taas näemme, tuntuu kuin emme olisi päivääkään erossa olleetkaan. Tämän vuoksi ajattelimme
alkaa kertoilla elämästämme blogin muodossa. Ja jos ulkopuoliset kuulevat elämäntilanteistamme,
tai mistä arkemme koostuvat, eivät he ehkä uskoisi meidän olevan niin hyviä ystäviä keskenämme.
Mutta kyllä, on aivan mahdollista olla ylimpiä ystäviä, vaikka toisella olisi muutama vekara jaloissaan
ja toisella rumat tapetit vuokrayksiössä.

Minulla tosiaan ON maailman rumimmat tapetit yksiössäni. Mutta onneksi vain yhdellä seinällä, ja jos
tarpeeksi usein katselee toiseen suuntaan, ei ne enää niin paljoa häiritse. Ehkä vielä jonain päivänä
saan ne vaihdettua, ehkä. Onhan tässä jo niitä yli vuosi katseltukin. Ennen nykyistä poikaystävääni, kun
toin herrasväkeä asuntooni, piti aina ristiä kätensä ja rukoilla, ettei seuralainen järkyty ja juokse karkuun.
Niin hirveä se seinä on. Nykyinenkin poikaystäväni inhoaa seinää kovasti, sanonut että jos ikinä
muutamme saman katon alle, minä en saa päättää tapeteista.
Vaikka en edes itse ole tapettia tuohon valinnut! Mokomakin..

Ehkä "ilahdutan" teitä jonain päivänä kuvalla tuosta karmivasta tapetista, mutta nyt kahvihammastani
kolottaa aivan liikaa.

Olenhan juonut vasta neljä kupillista.